020 7902700
Artikkeleita

Antaako kenkää vai ei?

”Kumpi on eettisesti oikein: Pitää henkilö tehtävässä, jossa hän ei pärjää vai antaa kenkää?”

Hanna Hellas 17. September, 2015

2018-04-03

Tätäkin, näennäisesti yksinkertaista kysymystä pohtivat kokeneet, monessa liemessä keitetyt päättäjät K2 Searchin vuokrajohtajuutta käsitelleessä tilaisuudessa. Kysymyksen idea on ajaton ja näyttää nousevan esiin tavalla tai toisella siellä, missä ihmiset muodostavat ryhmiä saadakseen yhdessä aikaan jotain enemmän, mutta erityisesti, kun ryhmän on muutettava toimintaansa vastaamaan vallitsevia olosuhteita. Meneillään olevat yhteiskuntasopimusneuvottelut siinä missä yt-neuvottelutkin tuovat omaa näkökulmaansa käsitellä yksilön valintoihin ja johtajuuteen liittyviä perusteemoja.

Voiko muutos olla hallittu jatkumo?

Muutoksessa johdon on voitava vastata kysymykseen siitä, onko muutos hallittavissa. Jos tavoitteena on jatkuvuus – välttämättömyys säilymisen kannalta – ainakin optimistisena lähtökohtana on, että muutos on hallittavissa ja pitkällä tähtäimellä myös mahdollisuus parempaan.

Jokainen painonpudotusta kokeillut tietää, kuinka helppoa muutoksen läpivienti on henkilökohtaisella tasolla. Osaan tuskin kuvitella, mitä se on silloin, kun muutoksessa on mukana lauma ihmisiä, joista jokaisen taloudellinen hyvinvointi on riippuvainen muutoksen alla olevasta organisaatiosta ja joista usealla on omat näkemyksensä organisaation tavoitteista sekä siinä sivussa henkilökohtaiset, tavoitteen kannalta ristiriitaiset intressit.

Johtaja kantaa aina vastuun. Ikävänkin.

Osallistavaan johtamiseen kuuluu osapuolten kuuleminen ja erilaisia näkökulmia arvostava avoin keskustelu. Kaiken sen keskellä tuntuu kuitenkin unohtuvan, että johtajan tehtävänä on tehdä jatkuvuuden kannalta ne kriittiset ja samalla vaikeimmat päätökset käsillä olevan tiedon pohjalta. Ja sen jälkeen kantaa vastuu lopputuloksesta. Ikävästäkin.

Suuren kokoluokan muutoksessa on väistämätöntä, ettei päämäärä miellytä jokaista. Junan kyydissä saatetaan kuitenkin pysyä siksi, että ajatus vastuunottamisesta ja muutoksen läpiviennistä henkilökohtaisella tasolla huimaa. Pysytään vastentahtoisesti epämiellyttävässä tilanteessa pelon vuoksi ymmärtämättä, että junasta voi myös oma-aloitteisesti hypätä pois sopivalla asemalla.

Parasta mitä sinulle voi käydä on saada kenkää

On inhimillistä olla huolissaan tulevaisuudestaan. Pelolla on roolinsa toimintaa fokusoitaessa ja huonoja valintoja välttäessä. Mutta kuinka paljon toimintaa lamauttavasta pelosta muuttuu toimintaa aktivoivaksi energiaksi silloin, kun yksilö ryhtyy ennakoivasti ottamaan suurempaa vastuuta omasta hyvinvoinnistaan?

Kumpi on parempi, epäonnistua tavoitellessaan jotain merkityksellistä vai kituuttaa kiinni ja voida huonosti jossain itselle yhdentekevässä?

On helppoa olla rohkea, jos ei pelkää. Omaksi onnekseni pelokkainkin meistä voi harjoitella rohkeita siirtoja. Pieninä paloina, arkisissa tilanteissa. Lähteä pelkoa kunnioittaen tavoittelemaan sitä, mitä haluaa.

Voi käydä niinkin, että saadessaan kenkää tulee samalla saaneeksi yllättävän lahjan: Mahdollisuuden parempaan.

SannaErola